Tämä kirjoitus saattaa sisältää vanhentunutta tietoa, sillä se on julkaistu yli 3 vuotta sitten.
Kirjailijanakin ansioitunut kuvataiteilija Pirkko Kuusela on myös kuvataideopetuksen tienraivaaja
Vaikutettuaan pitkän ja monipuolisuudessaan vakuuttavan uran verran kuvallisen ilmaisun kentällä, Pirkko Kuusela avasi elämässään uuden sivun. Hänestä tuli kirjailija. Vuosien 2012 - 2018 kuluessa hän julkaisi neljä nidettä.
Omasta takaa kasvavat tomaatit kuuluvat Pirkko Kuuselan pihan ja puutarhanhoitoon liittyviin kesäharrastuksiin.
− Olihan se minulle kokonaan uusi maailmansa, Pirkko Kuusela summaa.
Toisaalta hän määrittelee kokeneensa sekä yllättävänä että jännittävänä myös kirjallisen ja kuvataiteellisen ilmaisun sisältämät yhtäläisyydet.
− Molemmat perustuvat ideaan, jota kehitetään kohti ajatuksissa herännyttä päämäärää. Käytännön toteutukseen liittyvä luovuusprosessi saattaa niin ikään muokata molemmissa lopputuloksen aivan muuksi, mitä alkujaan lähdetään tavoittelemaan.
Yhtäläisyyksiin kuvataiteilijan ja kirjailijan rooleissa kuuluu Pirkko Kuuselaan mukaan myös työn yksinäinen luonne. Sen sijaan aikataulusidonnaisuus erottuu kirjaprosessissa omana erityispiirteenään.
− Varsinkin kirjanteon edettyä lopuilleen, se vaatii omistautumista asialle niin, että siinä on muut asiat unohdettava. Onneksi ne vaiheet rajoittuvat ajallisesti muutamaan viikkoon.
Jokioisille vuonna 1978 asettunut Pirkko Kuusela julkaisi ensimmäisenä kirjanaan käsityöoppaan Farkut uusiksi. Pari vuotta myöhemmin 2014 ilmestynyt Himmelikirjo käy määriteltäväksi askartelu, joulu- ja käsityökirjaksi ja vuonna 2015 julkaistu Munakuorimosaiikki askartelukirjaksi.
Vuonna 2018 edellistä himmelikirjaa täydentämään ilmestynyt Uusi Himmelikirja on määritelty askartelu- ja käsityökirjaksi.
Teollisuuden parista vapaaksi taiteilijaksi
Tekijä vetää yhteen kirjailijankokemuksensa toteamuksella, että hauskaa ja hullunkuristakin, mutta ei helppoa.
− Se ei ollut helppoa ainakaan minulle, koska en pidä itseäni minään kirjallisena kykynä. Hauskoilta ja tavallaan hullunkurisiltakin ne kokemukset tuntuivat etenkin siinä vaiheessa, kun pääsi samoille kutsuille Otavan oikeiden kirjailijoiden kanssa.
Turkulaissyntyisen Pirkko Kuuselan tie kohti kuvataiteilijan uraa kävi muun muassa Turun taiteilijayhdistyksen maineikkaan piirustuskoulun kautta. Käytännön työkokemusta alan parista kertyi hänelle heti nuoruudessa teollisuustyönantajien palkkalistoilla niin tekstiilisuunnittelun kuin pakkausmuotoilunkin parissa.
Muutto Jokioisille tapahtui aviomies Paavon paikkakunnalla vastaanottaman työpaikan seurannaisena.
− Tänne muutto merkitsi minulle vapaaksi taiteilijaksi antautumista, vaikka alussa piirsin malleja myös entiselle työnantajalleni, Pirkko Kuusela muistelee.
Monta rautaa tulessa ja uupumus
Parin vuoden sisällä Jokioisille asettumisestaan hän huomasi toimivansa myös kansalaisopistossa kuvataideopettajana kasvavin oppituntimäärin. Samalla ura sai uutta suuntaansa Forssassa toimintansa aloittaneen lasten ja nuorten kuvataidekoulun muodossa.
− Se merkitsi minulle monin tavoin tärkeää virstanpylvästä, mutta sitä se merkitsi myös Forssalle, hän huomauttaa.
Samalla hän pätevöityi kaiken muun ohella Taideteollisessa korkeakoulussa kuvataideopettajaksi. Ne olivat aikoja, joita Pirkko Kuusela muistelee ihmetellen.
− En ymmärrä miten se kaikki oli mahdollista. Tein tuolloin omaakin taidetta niin, että pidin vuodessa enimmillään seitsemän yksityisnäyttelyä, vaikka minulla oli täysiaikainen virka 240 oppilaan kuvataidekoulussakin ainoana opettajana, Pirkko Kuusela sanoo.
Aivan oman erityissarkansa siinä kokonaisuudessa muodostivat uuden kuvataidekoulun liikkeellesaamis- ja tulevaisuuden pohjustuspaineensa. Pirkko Kuusela myöntää, että kyllähän ihmisten loppuun palamisvaaratkin jo siihen aikaan tiedostettiin.
− Itsekin osallistuin aiheen parista järjestettyihin tilaisuuksiin. Tunnistin myös kaikkien alan asiantuntijoiden niissä esille tuomien vaaranmerkkien sopineen itseeni, mutta asia herätti minussa vielä siinä vaiheessa lähinnä huvittuneisuutta.
Epätodelliselta kuvitellusta tuli kuitenkin täyttä totta ja kerta rysäyksellä.
− Kun uupumus iski, se iski niin täydellisenä, että voimia oli kerättävä ihan tosissaan pelkästään sängystä nousemiseen. Siinä hävisivät myös ajatukset oman taiteen tekemisestä.
Ystävät luonto voimanlähteinä
Alkoi pitkäksi osoittautunut sairausloma, jota jatkettiin ja jatkettiin kunnes Pirkko Kuusela kirjoitettiin kuudenkympin vuosirajan ylitettyään sairauseläkeläisten joukkoon. Hän kiittelee ennen kaikkea ystävien osuutta toipumisen voimanlähteenä.
Oma keskeinen osuutensa asiassa kuului myös suomalaiselle luonnolle.
− Se tarkoitti aluksi metsään menemisestä ja sen tuoksujen, värien ja tunnelmien aistimista. Vähitellen mukaan tulivat niin marjastus ja sienestys kuin luonnon yksityiskohdista kiinnostuminen sekä uudenlainen innostus myös pihan ja puutarhan hoitoon.
Mieleen painuneen positiivista lohdutustaan hänelle toi sairausloman päiviin Forssan lasten ja nuorten kuvataidekoulun 10-vuotisjuhla vuonna 1994.
− Tuntui hyvältä, kun Forssan kaupunginjohtaja Reijo Timperi pyysi juhlapuheessaan anteeksi kaupungin pitkään nuivana jatkunutta suhtautumista kouluumme.
Tällä hetkellä Pirkko Kuusela toipuu lupaavasti rintasyövästä. Hän ei vähättele sen parissa taakseen jättämiä vaiheita, vaan toteaa, että vaikka sairaus suhteellisen yleinen onkin, joutuvat kaikki sen kokeneet kestokykynsä kanssa koettelemukselle.
− Onneksi terveydenhuoltojärjestelmämme on niin hyvä kuin se on meillä Suomessa.
Teksti ja kuvat: Erkki Kuronen