Vuosisata elämää Susikkaalla: Kerttu Kulmala 100 vuotta
Maaliskuun 17. päivänä Susikkaalla pysähdyttiin juhlan äärelle, kun Kerttu Kulmala täytti kunnioitettavat 100 vuotta. Merkkipäivää vietettiin lämpimässä perhepiirissä – juuri niin kuin Kertun elämään on aina kuulunut: läheiset ihmiset, yhteiset hetket ja arjen pienet ilot.
Sadan vuoden aikana maailma on muuttunut valtavasti. Kertun syntymävuonna 1926 Suomessa kuultiin ensimmäinen radiolähetys, kun taas tänä päivänä uutiset kulkevat mukana ranteessa ja taskussa.
– Mikään ei ole enää niin kuin ennen, Kerttu toteaa pilkettä silmäkulmassa.
94 vuotta Susikkaan kulmilla
Teurolla syntynyt Kerttu muutti jo kolmevuotiaana Tammelan Susikkaalle, jonne elämä lopulta juurtui pysyvästi. Lapsuus ei ollut helppo – äiti menehtyi Kertun ollessa vasta kuusivuotias. Sen jälkeen koti löytyi sedän ja serkkujen luota, samasta talosta, jossa Kerttu asuu yhä tänäkin päivänä. Elämä on kuljettanut häntä harvinaisen uskollisesti samoilla sijoilla: samassa paikassa on vierähtänyt jo 94 vuotta.
Nuorena aikuisena Kerttu tapasi tulevan puolisonsa Soinin. Heidän yhteinen tarinansa alkoi 19-vuotiaana ja sinetöityi avioliitolla vuonna 1948. Yhteisiä vuosia kertyi peräti kahdeksan vuosikymmentä – pitkä liitto, johon mahtui työntäyteisiä vuosia. Perhe kasvoi neljällä lapsella, ja vuosien myötä suku on laajentunut jo useaan sukupolveen: yhdeksän lastenlasta, kymmenen lastenlastenlasta ja neljä lastenlastenlastenlasta. Soini nukkui pois vuonna 2025
Työ maatilalla rytmitti vuosikymmeniä. Lomista ei juuri tiedetty, mutta työn rinnalla kulki vahva arjen merkityksellisyys.
– Kyllä sitä kotiseudulla on aina viihtynyt, Kerttu toteaa yksinkertaisesti.
Eläkepäivinä maailma avautui hetkeksi myös matkustamisen kautta, mutta koti pysyi silti tärkeimpänä paikkana.
Virkeä käsitöiden ja ruuanlaiton taitaja
Tänä päivänä Kerttu asuu yhä omassa kodissaan omaisten tukemana. Arki sujuu tutulla rytmillä: ruoka valmistuu omassa keittiössä ja käsityöt pitävät kädet ja mielen virkeinä.
– Ei tässä oikein toimettomaksi osaa jäädä, eikä tuo telkkarikaan jaksa kauaa kiinnostaa, kun silmät jo alkaa pian lupsua, hän nauraa.
Perhe on tiivis ja läsnä arjessa. Kyläily kuuluu edelleen elämään, vaikka Kerttu muistelee, että ennen naapureiden ovet kävivät vieläkin useammin. Kun puhe kääntyy pitkän iän salaisuuteen, Kerttu ei tarjoa yhtä selkeää vastausta.
– Sisarukseni ovat olleet pitkäikäisiä, vanhin eli 105-vuotiaaksi. Mutta en minä ainakaan ole syömisiäni rajoittanut – syön mitä syön! Kerttu nauraa.
Nuoremmille sukupolville hän antaa neuvon, joka kiteyttää paljon hänen elämänasenteestaan:
– Kulkekaa omia polkujanne. En minä ole mikään neuvomaan, ei minuakaan kukaan tullut neuvomaan.
Kulmalan suvussa huumori kulkee vahvana perintönä. Pilke silmäkulmassa heitetyt vitsit ja arjen kepeys ovat säilyneet sukupolvelta toiselle. Ehkä juuri siinä piilee jotakin olennaista – pitkä elämä ei ole vain vuosien kertymää, vaan kykyä nauraa, sopeutua ja kulkea omaa tietään. Ja Susikkaalla, tutun pihapiirin suojassa, Kerttu Kulmalan tarina jatkuu yhä.
Teksti: Pauliina Withanage
Kuva: Kerttu Kulmalan kotialbumi
