Kirkkoherran usko on välillä horjunut
Forssan kirkkoherra Esa Löytömäki tunnustaa oman uskonsa välillä horjuneen epäoikeudenmukaisiksi kokemiensa asioiden edessä.
Esa Löytömäki
- syntynyt Etelä-Pohjanmaalla Soinin kunnassa 22.4.1960
- kirjoitti ylioppilaaksi 1979 Porissa
- valmistui Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta 1985
- aloitti papin työt Lapuan seurakunnassa samana vuonna
- Forssan seurakunnan kirkkoherraksi 2002
- nimitettiin Tammelan rovastikunnan lääninrovastiksi 2016
- harrastukset musiikki, liikunta, puukäsityöt, kodin remontointi ja ajan viettäminen lastenlasten kanssa
- perheeseen kuuluvat puoliso Hilkka-Maija, neljä lasta ja viisi lastenlasta
- lomalla, jää eläkkeelle 1.2.2026
Eläkkeelle jäävä Forssan seurakunnan kirkkoherra Esa Löytömäki pohti nuorena erilaisia ammatinvalintavaihtoehtoja. Opettajapariskunnan poika mietti, opiskelisiko esimerkiksi liikunnanopettajaksi vai kouluttautuisiko sittenkin musiikkialalle.
− Lukioaikana varmentui, että haluan kirkon työntekijäksi. Lopulta valinta oli helppo, kun olin jo toiminut seurakuntanuorissa, ja sieltä lähti muitakin opiskelemaan teologiseen tiedekuntaan. Kutsumus myös kasvoi matkan varrella, Löytömäki muistelee.
Teologian opinnot Löytömäki koki innostavina ja antoisina. Samalla kirkastui oma maailmankuva, johon tieteellinen tutkimus antoi paljon.
Valmistuttuaan nuori pappi samaten kuin hänen puolisonsa löysi töitä Tampereen hiippakunnasta. Hilkka-Maija Löytömäki sai sieltä vakituisen työpaikan perheterapeuttina.
Ihmisläheistä toimintaa
Forssan kirkkoherrana vuonna 2002 aloittanut Esa Löytömäki kokee toiminnan muuttuneen vuosien myötä aiempaa seurakuntalähtöisemmäksi. Se tarkoittaa, että seurakuntalaiset ovat enemmänkin kumppaneita kuin työn kohteita.
− Yhdessä tekemistä on aina ollut, mutta se on vahvistunut. Rippikoulutyö on pystynyt kaiken aikaa uudistumaan, ja diakoniatyössä pyritään tavoitteellisesti tukemaan perheiden hyvinvointia. Olennaista on myös ikäihmisten huomioiminen. Heitä on paljon, ja Forssassa järjestetäänkin huomattavasti enemmän hautajaisia kuin ristiäisiä, Löytömäki kertoo.
Korona-aikana seurakunnan huomio kiinnittyi vahvasti esimerkiksi lasten ja nuorten hyvinvointiin. Kaiken kaikkiaan Löytömäki on halunnut tehdä seurakunnan toiminnasta aiempaa ihmisläheisempää. Hän korostaa myös yhteistyön tarvetta seurakuntien ja muiden toimijoiden kesken.
Seurakunnan jäsenmäärä on nyt noin 11 000, mikä tarkoittaa sitä, että runsas 70 prosenttia forssalaisista kuuluu kirkkoon. Se on enemmän kuin Suomen seurakunnissa keskimäärin. Parhaimmillaan heitä on ollut kuitenkin yli 90 prosenttia.
− Väheneminen johtuu varmaankin yleisestä maallistumisesta. Uskonnollisuus sinänsä on lisääntynyt, mutta kristinuskolla ei ole sellaista merkitystä kuin ennen. Merkityksellisyys ei aina löydy kirkon kautta, kun on paljon muitakin mahdollisuuksia ja kanavia. Silti esimerkiksi rippikoulu tavoittaa paljon nuoria, ja kirkkoon liitytäänkin, mutta eivät kaikki enää koe kirkon jäsenyyttä tärkeäksi.
Viime vuosina diakoniatyön merkitys on korostunut. Erilaiset leikkaukset ovat heikentäneet niin ikäihmisten kuin lapsiperheiden taloudellista tilannetta.
Löytömäki sanoo seurakunnan pyrkivän siihen, että kynnys avun hakemiseen pidetään matalana. Monelle pienikin taloudellinen apu voi olla merkittävä.
Toivo kannattelee
Tässä ajassa sodan melskeet huolestuttavat kirkkoherraa. Maailmantilanne on sekava, on levottomuutta ja epätietoisuutta. Luotto demokratiaan on koetuksella, vaikka suomalaisen yhteiskunnan peruspilarit ovat olleet hyviä.
− Kannan huolta myös nuorten mielenterveydestä valtakunnallisestikin. On paljon ahdistuneita nuoria, joiden elämään eristäytyminen varsinkin korona-aikana on vaikuttanut, Esa Löytömäki pohtii.
Seurakunnan pitää Löytömäen mielestä olla myös toivon paikka. Toivo kannattelee aina, ja usko Jumalaan on tukipilari.
– Silti omakin uskoni on välillä vääjäämättä horjunut. Toimin kymmenen vuoden ajan sairaalapappina ja erityisesti lasten kuolemat koin epäoikeudenmukaisina.
Esa Löytömäki jää virallisesti eläkkeelle helmikuun 1. päivänä. Tällä hetkellä hän on vuosilomalla.
Eläkkeellä hän aikoo viettää aiempaa enemmän aikaa lastenlastensa kanssa, tehdä remonttihommia kotona, matkustella jonkin verran, hoitaa iäkkään isänsä asioita, ottaa tilaa musiikkiharrastukselleen, liikkua luonnossa ja tehdä erilaisia kädentöitä.
Forssan seurakunnan hän toteaa jäävän hyviin käsiin.
− Jo pidempään seurakunnan vakituisena työntekijänä toiminut seuraajani Sanna Kuisma on energinen ihminen, joka tarttuu asioihin ja suuntaa tulevaisuuteen kristillisen uskon pohjalta.
Leena Ruskeeniemi
