Tämä kirjoitus saattaa sisältää vanhentunutta tietoa, sillä se on julkaistu yli 4 vuotta sitten.

Ohitettuja – vai ei – maailmanloppuja

Maailmanloppuja on ennustettu moninaiset kerrat moninaisissa muodoissa. Todellisuuksiksikin ne ovat turhan monille, ja turhan usein myös käyneet. Huolimatta siitä, että maailma edelleen niin sanotusti pyörii.

Kokonaan oman juttunsa kun muodostaa, miten maailmanlopun ennustajiin pitäisi suhtautua ja miten he milloinkin tarkoittavat ne otettaviksi. Vähiin eivät jää vaikkapa tapahtumat, joissa Ilmestyskirjan ratsastajien voi katsoa ilmestyneen historian saatossa aikansa ihmisille täystuhon tuottajina.

Valaistustukea asiaan on saatavissa esimerkiksi historioitsija Teemu Keskisarjaan turvautumalla. Hän summasi Ilta Sanomien kolumnissaan, että mitäpä muitakaan kuin maailmanloppuja ovat olleet Jerusalemin hävitykset, löytöretket löydettyjen kannalta sekä totaalisimmat kadot, sodat, taudit ja luonnonmullistukset.

 Pahalla on taipumus toistua toistumistaan siinä määrin erilaisena, ettemme osaa lukea historiaa kuin selkokielistä käyttöopasta. Niinpä esimerkiksi Väinö Tanner, jonka Keskisarja määrittele, ilman että koen tarvetta vastaväitteisiin, yhdeksi epäilemättä kaikkien aikojen viisaimmaksi suomalaiseksi, luuli vielä loppukesästä 1939, että maailma ei voi tulla niin hulluksi, kuin maailmansodan ja siihen liittyen Suomen talvisodan aloittaminen edellyttäisi.

Maailmanlopusta kävi monille sekin, kun korpit nokkivat Napualla vuonna 1714 tuhansien suomalaisten silmiä, jotka välttyivät näkemästä vaimojen joukkoraiskaukset ja lasten orjuuden.  Samoin se, että talonpojat katsoivat syyskuun aamuna 1867 hallan jäädyttämiä tähkiä epätoivoisen mykkinä ja pyyhkivät otsaltaan tyyfuskuumeen hikeä.

-Hei, otetaanko rauhallisesti, koska valtaosa väestöstä selvisi hengissä ja talous nousi notkosta aikanaan taivaaseen saakka, summaa Teemu Keskisarja esimerkkejään.

Jokainen sukupolvi tuskailee toistuvasti valintojensa parissa, kuten kivikirkko vai linnavuori, funkkiskirjasto vai Mannerheim-linjan bunkkeri, vakuusvaatimus vai sijoitusinstrumentti, solarium-käriste vai hengityskone?

Myös hyvänilman linnut voivat olla oikeassa. Koronaviruskin tokenee aikanaan pois toisten riesojen tieltä. Sen kanssa on nyt väännetty reilu puoli vuotta. Ja meillä Suomessa sitä paitsi vertailunkestävän menestyksekkäästi. Koville tuntuu silti joka tapauksessa ottavan. Kuten ottaakin, joillekin jopa ihan oikeasti. Vuosi, ehkä puolitoista vielä, niin valoa luulisi häämöttävän koronamaailmanlopussakin.

Monet muistavat vielä omakohtaisesti sotavuodet 1939 -45. Niiden kuluessa ei koettelemuksen lopputuloksesta tai ajankohdasta ollut kenelläkään mitään tietoa. Piti vain elää päivästä päivään, äärirajoilla ponnistellen, vilua ja nälkää kärsien.

Niistätäkin reilusta viidestä vuodesta selvittiin, joten miksei koronastakin. Pitkälti riippuu itsestämme kuinka hyvin tai huonosti.

Erkki Kuronen

Kaikki artikkelit

Siirry takaisin sivun alkuun