Tämä kirjoitus saattaa sisältää vanhentunutta tietoa, sillä se on julkaistu yli 4 vuotta sitten.
Jouluhässäkkää suurperheessä, osa 2
Olen vihdoin päässyt pienempään pakettimäärään. On yritetty joka vuosi vähentää lapsille tulevien lahjojen määrää ja nyt ollaan aika minimissä, kaksi lahjaa vanhemmilta jokaiselle lapselle. Osa on kyllä niin kalliita, että huimaa, mutta kun ikää tulee, toiveiden hinta nousee samaa tahtia. Lisäksi saavat mummeilta ja kummeilta lahjoja.
Olin niin ylpeä itsestäni ja siitä, että lapsistakin tämä kuulosti oikein hyvältä, kunnes menin lukemaan suurperheellisten keskusteluryhmästä jouluaiheista keskustelua ja kollegat sekoittivat pääni. ”Joulu on ihanaa , olen ostellut lahjoja koko vuoden”, ”oi meillä ei lahjojen määrää rajoiteta, ihanaa antaa paljon lahjoja” jne. Vanha Tonttueliö herää sisälläni ja ostohimo nostaa hattua. Hirveä paniikki meinaa iskeä, että niin vähän lahjoja kääk ja toisella olkapäällä Ekotonttu yrittää huutaen hillitä nettikauppojen pläräämistäni: olet jo hankkinut hyvät lahjat kaikille, älä osta yhtään enempää! Ja totta se on, ihan parasta on nähdä, että lapsi on onnellinen niistä muutamasta oikeasti toivotusta lahjasta. Hän ei todella tarvitse ”täyte”lahjoja, joilla luodaan illuusio hirveästä lahjamäärästä kuusen alla.
Olen puoliso ihanalle maalaismiehelle, kotiäiti kuudelle lapselle, vasta aloittanut opettajan sijainen kahdelle kotikoulua käyvälle (ihastuivat kotiopiskeluun koronaetäkoulun aikana), aloitan ”uraa” perhehoitajana ihanalle nuorelle, imetystukiäiti, eläinrakas ja ikuisen vauvakuumeen omaava, ompelusta, kirjoittamisesta ja juoksusta tykkäävä, haaveissa leijuva nainen, joka tekee päätökset täysin tunteella. Tällä kombolla kun yrittää jouluvalmisteluita, se kuulostaa tältä: Jo vuosi sitten olen suunnitellut miten sisustan kodin jouluksi, miltä minä näytän, miten puen lapset ja missä viettämme joulua, jopa millaiset joulukalenterit ensi vuonna. Tehnyt samat suunnitelmat uusiksi monta kertaa vuoden aikana, kun mieli onkin muuttunut. Olen hankkinut kaikille jouluvaatteita, tänä vuonna vähemmän, koska Ekotonttu käski vähentämään. Hankkinut yhdeksän kummilapsen lahjat jo heinäkuussa. Aloittanut ketodieetin, jotta näytän hyvältä joulumekossani ja ensi kesänä lapsen rippijuhlissa. Alan itkemään jokaisesta joulumainoksesta ja varsinkin, jos ne ovat vanhoja ja lapsuudesta tuttuja. Katson joulukoristelaatikkoa ja puhun sinne jääville; olen pahoillani, kun ette tänä vuonna sovi sisustukseen! (Asettelen kuitenkin ne nätisti laatikkoon jottei nyt joulua tarvitse rutussa pimeässä varastossa viettää.)
Anniina Pöyri