Tämä kirjoitus saattaa sisältää vanhentunutta tietoa, sillä se on julkaistu yli 4 vuotta sitten.
Kiireetöntä matkailua
Lehden ensimmäisessä numerossa esitin ajatuksen, että Jokioisten Kartanot toimisi Lounais-Hämeen matkailun keskuksena. Jatkan nyt ajatuksen kehittelyä.
Kartanoiden päärakennus olisi loistelias kohde, jonka ympärille matkailumme voisi rakentua. Päärakennuksella on valmiina oma myyttinen hahmonsa, Harmaa Rouva, joka toimisi brändin runkona. Rakennus puistoineen tarjoaa hienon miljöön majoitus- ja ravintolatoiminnalle, joka mahdollistaisi Harmaa Rouvan kohtaamisen. Tämä olisi satunnainen mahdollisuus, kuten revontulet, joita myydään ja joita ei välttämättä aina näe.
Kartanon matkailun teemana olisi elintarviketalous, jota aikaisemmin hahmottelin. Historiallisissa rakennuksissa olisi myymälä(t) lähialueilla tuotetuille elintarvikkeille ja siellä voisi toimia panimo, tuotemerkkeinään mm. Willebrand, Harmaa Rouva ja Torppari.
Matkailumme ongelma on, että matkailijat ovat pääasiassa päivävierailjoita eivätkä viivy pidempää aikaa. Vierailukohteita on riittävästi , mutta kaikilla kohteilla on yksi yhteinen nimittäjä, niiden tavoittamiseen tarvitaan oma auto. Siksi alueemme matkailua olisi kehitettävä siten, että kohteet ovat tavoitettavissa ilman omaa autoa. Ei ole helppo rasti, mutta toteutettavissa.
Tampereen ja Turun suunnasta voi tulla junalla Humppilaan sieltä museojunalla Jokioisiin. Olisi ihanteellista, jos rataa jatkuisi vanhaa ratapohjaa pitkin Loimijoelle asti. Täältä järjestyisi tutustuminen lähialueelle mm. Kartanoiden alue ja Elonkierto.
Jokioisilta järjestyisi kuljetukset, matkapaketit, muualle Lounais-Hämeeseen. Kohteita kyllä riittää. Forssaan voisi rakentaa omat pakettinsa monipuolisesta historiastaan, kulttuurista, torista jne.
Tammela houkuttelee luonnollaan, kansallispuistoihin pitäisi järjestää kuljetukset opastettuine retkineen. Härkätie voisi toimisi omana kokonaisuutena. Ryhmille järjestetään majoitus ja ruokailut.
Loimijoki tulisi hyödyntää kuljetuksissa. Joella voisi lipua jokilaiva mm. Forssasta Saaren kansanpuistoon ja Jokioisista Loimaalle, joka veisi museorautatiellä saapuneet lopuksi Loimaalle, rautatieasemalle, josta paluu Tampereelle, Turkuun tai vaikkapa Tukholmaan.
Avainasemassa matkailussa on saavutettavuus ja siksi kuljetukset on järjestettävä palvelun tarjoajan toimesta. Tämä on vaikein, mutta välttämätön tehtävä toteutuksessa, kun tavoitellaan pidempiaikaisia vierailuja.
Voisiko Jokioinen tai seutuneuvosto edistää asiaa kansalaiskeskusteluna?
Ajatuksia vaivattomasta ja kiireettömästä matkailusta.
Seppo Vuorio