Tämä kirjoitus saattaa sisältää vanhentunutta tietoa, sillä se on julkaistu yli 3 vuotta sitten.
Rautatehdas Virttaalle ja suomalmia Hennijoelta
Sukututkimus vaikuttaa mielenkiintoiselta lajilta. Tällaisenkin mielestä, jonka ymmärrys asiasta rajoittuu puolison harrastusta sivusta vaillinaisesti seuraavan hengessä myötäelämiseen.
Antaa se tälläkin tasolla sentään tilaisuuden Suomen Sukututkimusseuran Genos-aikakauskirjan lukemiseen, postilaatikkoon kannettuna ja rauhassa ajan kanssa. Julkaisu on nimittäin kannesta kanteen täynnään asiaa.
Paikallistakaan antia arvostavia ei niteessä unohdeta. Esimerkkinä loimaalaisia sukujuuria omaavan Timo Verhon Genos-numeroon 3/2020 otsikolla ”Rovasti Gabriel Lauraeus ja Loimaan väestöluettelo” kirjoittama artikkeli.
Verho summaa Lauraeuksen vuonna 1749 luoman Loimaan väestöluettelon sukututkijoille ja muillekin paikallishistoriasta kiinnostuneille erinomaiseksi tietolähteeksi.
Lauraeus oli itse mukana Tukholmassa vuoden 1746 valtiopäivillä päättämässä koko valtakuntaa koskevan väestötilaston laatimisesta. Hänen itsensä on täytynyt paneutua kirkkoherralta mittavasti työtä vaatineen päätöksen toteuttamiseen poikkeuksellisella tarmolla.
Vuonna 1724 Loimaan kirkkoherran virkaan nimitetty Lauraeus otti toki tosissaan myös seurakuntansa johtamisen. Lisäksi Timo Verho kirjoittaa hänellä riittäneen energiaa taloudellisenkin toiminnan saralle.
Kun Ruotsin kauppakollegion virkamies teki 1730-luvun lopulla matkan Satakuntaan ja Hämeeseen, Lauraeus esitteli tälle ajatuksiaan Loimaan seudun teollistamisesta. Kirkkoherra katsoi, että Virttaanlähteelle voitaisiin helposti rakentaa pato, joka mahdollistaisi voimanoton rauta- ja terästehtaalle.
Virttaalla ja naapurikylissä olisi hänen mukaansa myös tarpeeksi sysien valmistukseen soveltuvaa metsää. Suomalmia olisi puolestaan löytynyt raudanvalmistuksen raaka-aineeksi Alastaron pohjoisosasta Hennijoelta, jossa talonpojat olivat sulattaneet sitä jo pitkään ahjoissaan.
Loimaan seurakunta vaikutti Timo Verhon mukaan kirkkoherraansa tyytyväiseltä kuten kirkkoherrakin seurakuntaansa. Vuonna 1677 syntynyt Lauraeus omasi ennen Loimaan kirkkoherraksi päätymistään vaiherikkaan menneisyyden.
Kokemusta oli kertynyt muun muassa pataljoonan saarnaajana Kaarle XII sotaretkellä, joka päättyi katastrofiin vuonna 1709 Pultavan taistelussa. Lauraeukselle käänne merkitsi sotavankeutta Venäjällä vuonna 1721 solmittuun Uudenkaupungin rauhaan asti.
Timo Verho toteaa Loimaalla päästyn nauttimaan noihin aikoihin yleisestikin sangen ansioituneista papeista. Selitystä asialle tarjoaa seurakunnan suuruus.
Loimaan väkiluku oli vuoden 1749 lopussa väestöluettelon mukaan 3471. Se tarkoitti, että Suomessa ainoastaan Ikaalinen ylti hivenen isommaksi. Suurimman kaupungin Turun seurakunnat jäivät väestömäärältään yhteensäkin pienemmiksi kuin Loimaan seurakunta.
Koska kirkkoherran palkan maksoivat talolliset, saattoi viran päätelty hyvätuloisuus näkyä sekä tehtävästä kiinnostuneiden määrässä että laadussa.
Erkki Kuronen