Ikäihmisen kuntoiluei saisi välillä päättyä
Kokemuksesta tiedän mitä kirjoitan. Täytin viimevuoden toukokuussa 91 – vuotta ja jouduimme rakkaan puolisoni kanssa vähentämään liikuntamme harrastuskertoja. Syntymäpäiväni on toukokuun 18 päivänä 1935.
Vaimoni sairastui muistisairauteen, joka nykyään vaivaa monia vanhoja ihmisiä ja taitaa nykyään muuttua yhä useamman ja nuoremman sairaudeksi.
Olemme koko elämämme ajan olleet liikuntaa harrastavia kävelijöitä ja polkupyöräilijöitä. Voi melkein sanoa, että kaikenlainen kuntoilu on meille kelvannut, salivoimistelusta, kävelyyn ulkona ja sisällä. Lisäksi polkupyörät ovat olleet tärkeitä välineitä, sillä arkena ja viikonloppuna usein tartuimme polkupyöriin ja varsinkin kesäaikana polkaisimme Kaukjärven kierroksen päästä päähän ja takaisin kotiin. Lisäksi minä olen toiminut eläkkeensaajien yhdistyksen voimistelunohjaajana monta vuotta keväästä syksyyn. Läsnä on kirjanpitoni mukaan ollut parhaimmillaan 18 kuntoilijaa naisia ja miehiä ikään katsomatta.
Kyllä maalla on mukava asua yksinkin. Pitää vain tunnustaa se ja antaa periksi.
Jäin keväällä 2025 leskeksi ja Neljä rakasta lastani olivat avioituneet ja muuttaneet lapsineen pois kotoa, kaikki rakentamiinsa, tai oston ja tai vuokrauksen kautta itselleen hankkimiinsa omakotitaloihin. Silloin tuli suru puseroon monta kertaa ja monesti piti vettä vuotavat silmät illalla ummistaa yksin suuressa omakotitalossa.
Kevät kun oli tulossa, kukat ja pensaat puhkesivat kukkaan ja muuttolinnut saapuivat laulamaan muuttolaulujaan omaan pihaan, niin kahdeksankulmaisen terassin grilliin oli mukava sytyttää pieni tuli ja laittaa kaksi makkaraa lämpenemään ja lämmittyään pienentää ne terävällä veitsellä sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Rakkaan Ailan puuttuminen tuli mieleen joka ilta. Ja kaksi makkaraa, ja lasi kylmää maitoa, entisen neljän lasin sijaan katosivat nälkäiseen suuhun.
Nyt on syyskuun 5 päivä. 2026. Minä olen pitänyt puoleni karviaisten, mustien, punaiset ja valkoherukoiden syömisestä. Lehdet kellastuva, varisevat puista ja pensaista ja aamulinnut ovat nokkineet kypsyneet marjat omiin suihinsa.
SYYS LAULU. Syksy jo saa, harmaa on maa, koivuista lehtiset pois putoaa. Lintusten tie etelään vie kesää ei muisteta kaivatakkaan. Talven jälkeen tulee taas uusi kesä, sanoo Erkki Kaakinen.
