Pirssillä sairaalaan pissatulehduksen takia?
Viime kolumnissa käsittelin sitä, miten vaikeaa yrittäjänä oli määritellä töiden lopettamisen ajankohtaa ennen synnytystä. Raskausaikana vitsailin asiakkaille, että taidan vielä soittaa taksin yrityksen ovelle ja kurvailla sillä suoraan sairaalaan.
Kesäkuun ensimmäisellä viikolla heräsin yöllä siihen, että ahaa, nyt taitaa supistella. Aamulle oli kuitenkin sovittu vielä viime hetken palaveri toisen yritykseni yhtiökumppanin kanssa, jotta kaikki olisi valmista, kun viidakkopojat saapuisivat maailmaan. Ennen palaveria soitin sairaalaan. Viikkoja oli takana vasta 35, eikä supistuksia tullut kovin säännöllisesti, joten ohjeeksi annettiin kokeilla parasetamolia.
Totta, enpä ollut sitä vielä kokeillut. Niinpä painelin tyytyväisenä palaveriin.
Kerroin saman taksivitsin yhtiökumppanillenikin, kun palaverin aikana tuli muutama napakampi supistus. Palaverin saatiin onnistuneesti purkkiin, mutta illalla puolisoni kuitenkin totesi, että jos olet oikeasti kipeä, niin me lähdetään kyllä sairaalaan.
– Pöh, vastasin. Kyllä minä nyt ainakin esikoisen vien aamulla päiväkotiin.
Seuraavana aamuna vein pojan päiväkotiin, mutta kotimatkalla supistukset muuttuivat sen verran jämäköiksi, että totesin autolla ajelun olevan pikkuisen hasardi idea. Soitin jälleen sairaalaan ja kerroin, että parasetamolin vaikutus alkaa olla näiden tuntemusten rinnalla melko mitätön. Sanoivat, että voithan sinä tulla näytille varmuuden vuoksi. Soitin puolisolleni töihin, josta hän ryntäsikin kotiin niin kiireellä, että oli unohtanut vaihtaa työkenkänsäkin. Ajelimme Hämeenlinnaan, ja tietenkin matkalla supistukset hieman laantuivat.
– Voi sentään, toivottavasti en nyt ihan turhaan ole menossa sairaalaan, ajattelin.
Sairaalassa pääsimme seurantahuoneeseen, jossa alettiin rekisteröidä viidakkopoikien sydänkäyriä. Pojat päättivät kuitenkin järjestää oman jumppatuokionsa vatsassa, joten tutkimus venyi ja venyi. Supistusten jälkeen iski myös polttava pissahätä, minkä vuoksi kätilö pyysi virtsanäytettä. Voin kertoa, että valtavan kaksosmahan kanssa pieneen näytekippoon tähtääminen ahtaassa vessakopissa ei ole mikään maailman helpoin suoritus. Etenkin, jos mukaan lisätään pari napakkaa supistusta. Kätilö kertoi lähettävänsä näytteen tutkittavaksi, jotta virtsatieinfektio voidaan sulkea pois. Nojasin tutkimuspöytään ja kysyin kauhistuneena mieheltäni:
– Voisiko tämä kaikki johtua vain pissatulehduksesta?
Parin tunnin odottelun jälkeen steppailin ympäri pientä huonetta ja totesin puolisolleni, että nyt hän pääsee todistamaan, kuinka hänen vaimonsa synnyttää kaksoset hälvenneen parasetamolin voimalla. Kummallakaan ei siinä kohtaa ollut enää erityisen hauskaa.
Lopulta pääsimme jo seurannoista tutun lääkärin vastaanotolle. Hän totesi, ettei vauvojen mittoja tarvitse enää tarkistaa, sillä seuraavalle päivälle oli jo sovittuna kontrolliultra. Katsotaan siis vain kohdunsuun tilanne. Se sopi minulle oikein hyvin, sillä ajatuskin pitkästä ultraäänestä tutkimuspöydällä pötkötellen kauhistutti. Pian lääkäri huikkasi:
– Jaahas, täällä ollaankin jo seitsemän senttiä auki. Te ette lähdekään kotiin!
Kymmenen sentin kohdalla aletaan jo ponnistaa vauvoja ulos, joten olo oli lähinnä helpottunut. Huh, ajattelin. Hyvä, ettei kyse ollutkaan pissatulehduksesta. Sen jälkeen siirryimme vauhdilla synnytyssaliin, jossa sain nopeasti epiduraalipuudutteen. Muutaman tunnin hengähdyksen jälkeen Tarzan tupsahti maailmaan kahdessa minuutissa – niin vauhdikkaasti, ettei synnytyslääkäri ehtinyt paikalle. Puolisoni kertoi myöhemmin, että kätilö ehti parissa minuutissa kiskoa hälytyskellon naruakin useaan otteeseen. Mowgli seurasi 11 minuuttia myöhemmin ja pyörähti ulos neljässä minuutissa. Hänen vuorollaan saliin oli ehtinyt jo koko kaksossynnytyksen oma komppania.
Loppujen lopuksi ei tarvinnut tilata pirssiä eikä kyse ollut pissatulehduksestakaan, mutta kaksi täyden kympin poikaa saatiin. Ja ehdinhän minä olla virallisella raskausvapaallakin kokonaiset kolme päivää.
Kolumnisarja: Ei tartte auttaa – elämää yrittäjänä ja perheen äitinä
Pauliina Withanageon 37-vuotias forssalainen kauneudenhoitoalan yrittäjä ja sisällöntuottaja, jolla on taipumus ajatella pärjäävänsä kaikesta itse. Arkea rytmittävät kaksi yritystä, pian syntyvät identtiset kaksoset ja tuleva elämä kolmen muskettisoturin äitinä.
