Juhannukseen asti töissä
Neljänkympin haamuraja alkoi häämöttää horisontissa ja aloimme puolison kanssa pohtia toista lasta. Tai oikeastaan keskustelu meni enemmänkin tyyliin: “Jos niitä lapsia vielä olisi tullakseen, niin ehkä nyt olisi hyvä hetki yrittää.”
Samaan aikaan elämässä tapahtui muutenkin paljon. Olin pyörittänyt osa-aikayrittäjyyttä kauneudenhoitoalalla palkkatöiden ohessa jo vuosia ja perustanut myöhemmin toisen yrityksen sisällöntuotannon pariin. Viime kesänä jäin kokoaikaiseksi yrittäjäksi, työn imu oli valtava ja kalenteri täyttyi vauhdilla. Vauvaa ei kuitenkaan kuulunut, vaikka kuukaudet kuluivat.
Syksyllä iski aivan järkyttävä pahoinvointi. Positiivinen raskaustesti oli iloinen yllätys, huono olo ei. Esikoisen kohdalla olin se ärsyttävän energinen odottaja, joka kävi vielä viimeisillään salilla. Nyt löysin itseni pötköttelemästä hoitopöydällä asiakasaikojen välissä. Onneksi pahin olo painottui iltoihin, joten päivisin pystyin vielä tekemään töitä suht normaalisti. Laskettu aika osui kuitenkin yrittäjän näkökulmasta suorastaan täydelliseen kohtaan: heinäkuun alkuun. Ehdin jo mielessäni suunnitella työkuvioita ja äitiyslomaa: juhannukseen asti painetaan duunia, kesä ollaan beibin kanssa kotona ja syksyllä takaisin hommiin!
Juuri ennen ensimmäistä lääkärineuvolaa sain verisen vuodon ja olin varma, että raskaus oli mennyt kesken. Menin vastaanotolle todeten jo ovella, että aivan turhaan tänne tulin. Ystävällinen lääkäri kuitenkin ehdotti, että tarkistetaan asia vielä. Ultraääniruudulta löytyi pieni sykkivä sydän, mutta lääkäri hiljeni hetkeksi. Muistan ehtineeni ajatella, että nyt siltä puuttuu varmaan pää.
Sen sijaan lääkäri selvitti kurkkuaan ja totesi: “Näitä sikiöitä on täällä kaksi.”
Johon minä henkäisin: “Jaa mitä? Onko sillä toisellakin syke?”
Olihan sillä.
Paniikin sijaan olo oli lähinnä hämmästynyt. Olin juuri ehtinyt pelätä, ettei olisi yhtään vauvaa — ja yhtäkkiä niitä olikin kaksi. Kotona kerroin uutisen puolisolleni, joka totesi nähneensä edellisenä yönä unta kaksosista. Jaaha, näinhän sen siis pitikin mennä.
Siitä alkoi uudenlainen arki. Kaksoset paljastuivat identtisiksi ja heidän kasvua tuli seurata kahden viikon välein erikoissairaanhoidossa. Meidän 6-vuotias esikoinen alkoi odottaa pikkuveljiään kovasti seuraten innolla puhelinsovelluksesta, minkä kokoisia hedelmiä vauvat milloinkin ovat. Piinkovana Tarzan-fanina hän toivoi, että toista kutsuttaisiin Tarzaniksi. Puolisoni totesi, että siinä tapauksessa toinen olisi tietenkin Mowgli. Ja niinpä heistä tuli viidakkopojat.
Samalla alkoi jatkuva neuvottelu lääkäreiden kanssa siitä, kuinka pitkään oikein kuvittelen vielä tekeväni töitä. Lääkäri toppuutteli melko nopeasti, että identtisten kaksosten kohdalla synnytys käynnistetään yleensä viimeistään raskausviikolla 36, eli jo kesäkuun toisella viikolla. Oma suunnitelmani tehdä töitä juhannukseen asti alkoi siinä kohtaa murentua. Ajattelin kuitenkin, että kyllä minä nyt ainakin vappuun asti töissä olen.
Kunnes seuraavalla käynnillä kuulin, että moni kaksosodottaja jää sairaslomalle viimeistään raskausviikolla 28, eli huhtikuun alussa. Siinä kohtaa alkoi vähän itkettää — suht uuden yrittäjän sairauspäivärahat eivät päätä huimaa. Noh, jos sitten pysyisin työkunnossa edes pääsiäiseen asti?
Lopulta fyysiset työt jäivät vappuun, kun jatkuva seisominen alkoi aiheuttaa supistuksia ja riski ennenaikaiseen synnytykseen kasvoi. Onneksi sisältötuotanto onnistuu myös kotisohvalta käsin, sillä täysin toimettomana oleminen ei sovi tällaiselle levottomalle yrittäjäluonteelle lainkaan.
Viidakkopojat ovat onneksi kasvaneet esimerkillisesti läpi ennalta odotettua risukkoisemman raskauden. Yrityksetkin ovat rullailleet eteenpäin ennakoidusti. Luottavaisin mielin nyt odotellaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kun ei sitä sitten tehtykään töitä juhannukseen asti – vaan taidetaan juhannustansseja tanssia vauvat lanteilla.
Kolumnisarja: Ei tartte auttaa – elämää yrittäjänä ja perheen äitinä
Pauliina Withanageon 37-vuotias forssalainen kauneudenhoitoalan yrittäjä ja sisällöntuottaja, jolla on taipumus ajatella pärjäävänsä kaikesta itse. Arkea rytmittävät kaksi yritystä, pian syntyvät identtiset kaksoset ja tuleva elämä kolmen muskettisoturin äitinä.
