Tämä kirjoitus saattaa sisältää vanhentunutta tietoa, sillä se on julkaistu yli 3 vuotta sitten.
Péngyou
Aino hyvä, viimeistä kirjeestäni on hiukan aikaa. Vuosi on vaihtunut ja mutkia on saatu suoristettua, joskin uusi kaarteita on tullut tielle.
Vietimme juuri ystävänpäivää. Kiitos Aino ystävyydestä, joka on kantanut vuosien ajan, vaikka etäisyys on ollut liian pitkä äänen kantamiselle. Mutta usko! Ajatukset ovat kulkeneet silti ja toimineet seitin lailla, venyneet, mutta eivät katkenneet. Kietoutuneet ympärillemme ja vahvistaneet tunnetta,että siellä jossakin on käsi, johon tarvittaessa tarttua, selkä, johon nojata ja syli, joka kantaa.
Muistat varmaan tarinan yhdistä jalanjäljistä hiekalla. Ystävyydessä on sama, että kun itse ei jaksa kulkea, niin ystävä kantaa.
Aloin pohtimaan viime sunnuntaina ystävyyttä. Millainen on hyvä ystävyys? Oletko koskaan pysähtynyt pohtimaan montako ystävää sinulla on?
Jotkut väittävät, että heillä on paljon ystäviä. Onko noiden ystävyyssuhteiden laatu tarpeeksi hyvä tullakseen käsitellyksi sellaisina? Toisin sanoen, onko heillä todellisia ystäviä vai vain monia tuttavuuksia tai “ihmisiä joista he pitävät”?
Itselläni on muutamia ystäviä ja monia hyviä tuttavia ja vielä enemmän tuttujä. Minusta sanaa “ystävä” käytetään usein väärin. Monet meistä nauttivat ajasta sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat hauskoja. Mutta se ei välttämättä tarkoita, että nämä ihmiset ovat ystäviämme.
Minusta hyvä ystävän kanssa voi istua vaikka saunan lauteilla ja istua hiljaa – ajatukset keskustelevat. Ystävyys on enemmän kuin hauskanpitoa yhdessä. Hyvin harvat ihmiset vilpittömästi todella välittävät ja ovat kiinnostuneita siitä, miten minä voin. Ja vaikeina aikoina ”ystävät” kaikkoavat.
Minusta hyvä ystävä on kuuntelija, niin kuin sinä. Et tuomitse, et väännä, et irvaile. Sinulla on iso korva. Et käytä sanoja, kuten “joutua” tai “on pakko”.
Tänä päivänä ihmiset ovat kadottaneet empatian. Oletko samaa mieltä?
Väitän, että niin minä kuin sinäkin voimme tuntea, mitä toinen tuntee, siitä huolimatta, että itse emme ole kokeneet samaa. Koska välitämme, jaamme kivun, pahan olon, kärsimyksen, mutta myös ilon ja onnistumisen. Tieto että voi aina luottaa vaikeinakin aikoina. Tuki on ehdotonta. Se on ystävyyttä.
Tiedän että voin luottaa tukeesi. Haluan olla ystäväsi ja ottaa osaa elämääsi aitona elämän seuralaisena.
Aurinkoista helmikuuta,
Onni
PS. Puoliväli häämöttää