Olisinpa hevonen

Tämän vuoden alusta hevosta ei voi enää pitää yksin. Sillä on oltava pysyvässä pitopaikassaan näkö- ja kuuloyhteys sekä päivittäinen turpakosketus toiseen hevoseen.

Asetuksella säädetään hevosten hoidosta, pitopaikasta ja olosuhteista. Asetus koskee myös aaseja ja muuleja.

Jos yhdestä tai useammasta hevosesta joudutaan äkillisesti luopumaan, on jäljelle jäänyttä hevosta mahdollista pitää yksin enintään 12 viikon ajan.

Hevosella on oltava mahdollisuus liikkua vapaasti tarhassa tai laitumella päivittäin. 

Mitä, jos hevosen tilalle laitetaan sana ihminen?

Ensi vuoden alusta ihmistä ei voi enää pitää yksin. Sillä on oltava pysyvässä pitopaikassaan näkö- ja kuuloyhteys sekä päivittäinen turpakosketus toiseen ihmiseen.

Asetuksella säädetään ihmisten hoidosta, pitopaikasta ja olosuhteista. Asetus koskee myös aaseja ja muuleja.

Jos yhdestä tai useammasta ihmisestä joudutaan äkillisesti luopumaan, on jäljelle jäänyttä ihmistä mahdollista pitää yksin enintään 12 viikon ajan.

Ihmisellä on oltava mahdollisuus liikkua vapaasti tarhassa tai laitumella päivittäin. 

Niin hyvää tekisi tuo ”turpakosketus” monelle, vaikka vain kerran päivässä. Kyllä siinä menisi sitten ne aasit. Ja muulit. Siellä me, laitumella, vapaana kirmailtaisiin.

Olisipa elo onnellista.  On sen hevonen ansainnut, ei sillä.
Vaan olisi se ihmisellekin mukavaa.

Onnellisempaa kuluvaa vuotta. Hevosille ja ihmisille.

Pätkä Pitkäjärveltä