Pimeyden keskellä toivoo eniten valoa
Sinä Jumala olet ainoa turvani. Miksi olet hylännyt minut? Ps 43.
Kun katselee ympärilleen, ei voi välttyä huomaamasta kärsimystä tässä maailmassa. Aivan erityisellä tavalla juuri tänään ihmiskunnan kärsimys on todellista ja näkyvää. Kärsimyksen ytimessä on hylkäämisen, yksin jäämisen, syvä tuntu. On sen konkreettinen ilmentymä mikä vain, kärsivä joutuu elämässään ohuimmilleen. Minulla ei ole enää juuri mitään, jos sitäkään. Elämän avaruus terävöityy hetkiin, joista on vain selvittävä. Huomio kipuun ja epävarmuuteen käpertää katseen ja loitontaa monesta arjessa tavallisesta asiasta.
Pimeyden keskellä toivoo eniten valoa. Vaikeuksien toivoisi löytävän helpotusta. Kärsivä janoaa kärsimyksen päättymistä ja toivoo paluuta normaaliin tai lähelle sitä. Elämän kipu tekee eteenpäin katsomisen hankalaksi. Aina ei jaksa itse toivoa ja luottaa. Toivo voi olla siinä, että kunpa joku toivoisi minun puolestani.
Pääsiäiseen on vielä hetki. Paastonaika vetää meitä liittymään Jeesuksen viimeisten viikkojen vaiheisiin. Raamattu kuvaa konkreettisia tilanteita, joissa fyysinen, psyykkinen ja hengellinen kipu ja kärsimys tulevat läpi. Olisiko siinä meille kärsiville yksi, joka uskoo ja toivoo, kun me emme pysty tai jaksa?
Lähetä valosi ja totuutesi. Ne johdattakoot minua. Ps 43
Se, joka on kärsinyt, tunnistaa toisen kärsivän. Joskus joutuu pysäytetyksi itsestään selvin syin, mutta useammin selittämättömästi. Kuka tahansa voi joutua tilanteeseen, jossa elämä kääntyy ja hankala ja tuntematon matkanvaihe alkaa. Joidenkin kärsimyksen näkee heti, joidenkin kärsimys jää katseilta piiloon.
Kun katselee ympärilleen, ei voi välttyä huomaamasta kärsimystä tässä maailmassa. Kenet sinä huomaat? Kenen puolesta sinä voit toivoa?
Panu Mäkelä
