Mahdoton tehtävä?

Elämä tuo eteen välillä tilanteita, jolloin voi tuntua, että on mahdottoman tuntuisen tehtävän edessä. Silloin vaihtoehtoina on luovuttaa, ja varmasti epäonnistua, tai yrittää. Se saattaa johtaa samaan lopputulokseen, mutta myös lopputuloksiin, joita koskaan ei olisi osannut edes aavistella.

Se, kumman keinon valitsee, saattaa riippua paljon siitä, onko mahdoton tehtävä ulkoapäin annettu, vai onko siihen sisäinen into ja palo. Ihmiset haluaisivat mahdollisimman pitkälle valita itse omat tehtävänsä, mutta aina se ei ole mahdollista. 

Lisäksi aina ei voi tietää millaiseen tehtävään on ryhtymässä. Ajattelen, että vaikkapa vanhemmuus, tai puolisona oleminen eivät ole tehtäviä, jotka voi vain suorittaa loppuun, vaan tehtäviä, joihin täytyy sitoutua joka päivä uudestaan.

Mietin, miltä opetuslapsista on mahtanut tuntua Jeesuksen antaessa heille mahdottomalta tuntuvan tehtävän helatorstaina. 

”Menkää kaikkialle maailmaan, ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.” (Mark. 16:15). Mikähän oli kaukaisin paikka, jossa tuota ennen kukaan opetuslapsista oli käynyt? Opetuslapset valitsivat, että haluavat yrittää. Heissä yhdistyi sisäinen palo, ja ulkoinen kutsu. Ilosanoma kulkikin ensimmäisten Jeesuksen seuraajien mukana vaikkapa Roomaan, Euroopan reunamille ja jopa Intiaan saakka.

Kun teemme omia suunnitelmiamme ja mietimme tehtäviämme, on hyvä rukoillen pyytää Jumalaa niihin mukaan. Koska yksin suunnitelmamme ja tehtävämme ovat ihmisen kokoisia. Mutta kuten helatorstain evankeliumi kertoo, toimi Herra opetuslasten kanssa myös taivaaseenastumisen jälkeen, ja silloin suunnitelmamme voivat olla paljon suurempia. Jopa mahdottoman tuntuisia.

Tuntuu, että kovin usein kirkossakin suunnitelmamme ja tehtävämme ovat vain ihmisen kokoisia, vaikka tehtävien pitäisi olla niin suuria, ettei ilman Jumalaa niistä voi selvitä.

Visa Viljamaa

Kaikki artikkelit

Siirry takaisin sivun alkuun