Nysse tulee!
Pimeässä ja hyisessä syystalven aamussa hytistään bussipysäkillä. Joku yrittää yhä herätellä itseään, toinen stressaa päivän vaativaa palapeliä, kolmas palelee ja pomppii. Sitten kuuluu odotettu lause: Nysse tulee. Joukko pääsee bussiin lämpimään istumaan ja kuski hoitaa matkanteon.
Nuorina matkustimme Tampereelle partiokurssille. Olimme bussipysäkillä, mutta emme huomanneet pysäyttää bussia. Oikea numero vilahti silmiemme edestä ja siinä seisoimme. Olimme tottuneet maaseudulla, että Esko-kuski pysähtyy vaikka pelkän oravan hännän nähtyään kysymään, hyppäätkö kyytiin.
Kolmannen adventin raamatunteksteissä esiintyy henkilö, jonka sanoma oli samansuuntainen kuin ”Nysse tulee”. Johannes Kastaja valmisti tietä Jeesukselle. Johanneksella on monia ajankohtaisia pointteja meidänkin päiviimme, kuten jos jollakin on paljon, antakoon sille, jolla ei ole. Tai että ahneus on kiellettyä taivaallisissa piireissä. Mutta ennen muuta Johanneksen sormi osoittaa siihen suurimpaan, Jeesukseen. Nyt Jeesus tulee.
Johanneksen ja Jeesuksen välillä on suuri ero. Johannes oli viimeinen ”vanhan liiton mies”, joka kyllä näki ja viittoi tulevaa kohti. Jeesus on uuden liiton mies, oikeastaan itse uusi liitto. Jeesuksen ansiosta meillä on synnit anteeksi ja saamme lahjaksi armon ja taivaan. Johannes oli kuin vesi ja Jeesus kuin taivaallinen viini. Johannes on kuin bestman ja Jeesus on itse sulhanen.
Taivaan suuntaan olemme matkalla, täältä ikuisuuteen. Mistä tiedän, että olen oikeassa bussissa menossa oikeaan suuntaan? Bussin numero on 316. Joh.3:16 nimittäin sanoo: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Heini Kataja-Kantola
Kirjoittaja on runoileva perheenäiti, A-kanttori ja arjen ihmeistä innostuva kävelijä