Työn ja kuormien uuvuttamat

Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan.

Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:
”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.

Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”

Nyky-Jeesus saattaisi kannustaa ottamaan mallia koirasta. Kiireen ja ahkeran ajattelun keskellä lepääminen on mahdoton tehtävä. Saati sitten kiittäminen, joka on tämän pyhä aihe. 

Ei auta maata sängyssä, jos päässä kuhisee. Jos mieli ei lepää, ei kehokaan lepää. Eivätkä mitkään mysteerit ratkea stressissä. 

Päivätekstissä Jeesus (Matt. 11:25–30) antaa omaan viisauteensa kompastuvalle ratkaisuksi lapsenomaisen asenteen, kuten usein muulloinkin. 

Nykyajan Jeesus voisi kannustaa ottamaan mallia myös koirasta. Koira tulee ihmisystäväänsä kohti, työntää kuonollaan kättä, kun haluaa silitystä. Se tietää, että tällä tavalla löytyy rentous. Taikasana ymmärryksen lähteelle pääsemisessä on hellittäminen; kaiken pyörimisen vähentäminen ja heittäytyminen hetkeen sellaisena kuin se on.  

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”

Levossa ja tyynellä mielellä salaisuuden verho raottuu. Sen takaa paljastuu jälleen yksi Jeesuksen ristiiriidoista. Levon jälkeen on tarjolla uudenlainen taakka, joka tosin ei ole samalla tavalla raskas kuin ihmisten muuten mukanaan raahaama: ”Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”  Levännyt jaksaa taas auttaa muita, olla avoin sille, missä häntä tarvitaan. 

Lapsi ja koira kiittävät spontaanisti. Häntä heiluu ja naamaan leviää hymy. Ja sen jälkeen askel on kevyt ja levännyt. On uusien tehtävien aika. 

Rebekka Naatus
Kirjoittaja on helsinkiläisen Kallion seurakunnan viestintäpäällikkö, joka on omimmillaan liikkuessaan

Kaikki artikkelit

Siirry takaisin sivun alkuun