Ainaista varautumista vai luottamuksessa lepäämistä?

Raamattu kehottaa valvomaan ja sitä ylivireydestä kärsivä nykyihminen todellakin tekee. Viisaasti toimimalla ja ahkeruudella saan arvostusta, hyväksyntää ja rakkautta. Siksi teen yhä enemmän. Vuoden pimeimpänäkin aikana venytän päivää. Ennen joulua on ehdittävä vielä monenlaista. To do -listat pitenevät. Olenkohan muistanut kirjata kaiken ylös, töissä ja kotona? Onneksi on puhelin, jonne voi laittaa muistutuksia ja josta löytyy mielihyvää taukohetkiin.  

Olen valppaana uhkakuviin varautumisen ja nopeatempoisen yhteiskunnan takia. Päällekkäisiä tehtäviä, viestien kilahduksia, keskeytyviä ajatuksia sekä sykkiviä someärsykkeitä. Kierrokset lisääntyvät.  

Ajatuksia on vaikea saada katki nukkumaan mennessä. Toisinaan keskeneräiset asiat tai ihan vain kehon virittyneisyys havahduttavat hereille aamuyön tunteina. Jos uskallan pysähtyä miettimään tätä touhua, huomaan, että onpas hengästyttävää.  

Raamatullinen valvominen ei taida tarkoittaa pelonsekaista, kiivastahtista varautumista? Voisiko valveilla oleminen merkitä jopa ihan päinvastaista: luottamuksessa lepäämistä?  

Kun minulla on kiinnekohta maallisen elämän ulkopuolella, voin ottaa rennommin. Valveilla oleminen on tietoisuutta, ettei kaikki ole tässä. Elämä on enemmän kuin näkyvä maailma ja sen murheet.  

Siis loikoile toimettomana, anna sykkeen laskea, hengityksen virrata, ajatusten haahuilla ja hermoston palautua.  

Sillä on olemassa Rakkaus, jota ei tarvitse ansaita tekemällä tai erinomaisuuttaan esittelemällä. Rakkaus kutsuu seuraansa ja ”jää itse palvelemaan” meitä. 

Anja Nwose 

Kirjoittaja on forssalainen perheneuvoja