Vaihtoehtona vapaus

Osallistuin vuosia sitten bibliodraamatyöskentelyyn, jossa luettiin ja makusteltiin Laupiaan Samarialaisen tarinaa. Tuota tarinaa, jossa kuvataan niitä ihmisiä, jotka kävelevät tien vieressä viruvan epäilyttävän ihmispolon ohi auttamatta. Eli lähes jokaista meistä. Kunnes tulee tämä kuuluisa samarialainen, joka pysähtyy ja auttaa. Auttaa yli vähimmäismäärän ja oletusarvon. Työskentelyssä kysyttiin: Mikä sinut saisi pysähtymään ja auttamaan vastaavassa tilanteessa? Rakkaus, vastasin. Vapaus, vastasi toinen. Se oli vastaus, joka meni ihon alle, ja muutti hetkessä kaiken näkökulmaa. Vapaus?

Sisäinen vapaus ylittää inhimilliset rajat ja säädökset – sisäiset ja ulkoiset. Vapaus valita radikaali hyväksyminen ja jokaisen ihmisen luovuttamaton ihmisarvo.
Vapaus jättää syrjään mittatikut, arvottamisen ja moninaiset tulkinnat.
Vapaus on pelon vastakohta. ”Pelkoa ei rakkaudessa ole”, sanotaan Raamatussa. Vapaus ja rakkaus kietoutuvat yhteen. Sisäinen vapaus mahdollistaa rakkauden teot.
Vapauden vaihtoehtoa ei voi ehkä pusertaa itse itsestään. Se on lahjaa. Se on uskallusta luopua itseriittoisuudesta. Se on valinta jättää koko elämänsä suurempiin käsiin pelotta. Sisäistä vapautta voisi kuvata myös armon kokemukseksi. Armoksi, joka ulottuu kaikkialle. Ihan kaikkialle.

Kenelle osoittaisin tänään rakkauden teon, jos olisin täysin vapaa? Ja mitä tapahtuisi, jos sana olisikin kun?

Katja Kangas