Vieremässä kyyhkyt kujertavat ja kieppuvat taivaalla
Lintuharrastus, joka alkoi lapsuudessa, on seurannut Lalaksha Jayasekara Withanagea läpi elämän ja kasvanut vuosien varrella yhä rakkaammaksi. Ensimmäiset kyyhkyset hän hankki jo kymmenvuotiaana. Nyt, omakotitalon pihassa Vieremässä, kyyhkyjä lentelee kymmenittäin ja niiden siipien suhina on muodostunut osaksi kotipihan äänimaisemaa.
Kiinnostuin lintuharrastuksesta ollessani kahdeksanvuotias, jolloin ystävälläni oli kyyhkyjä. Ensimmäiset omat lintuni ostin kymmenvuotiaana kerättyäni rahaa veljieni kanssa pienillä hanttihommilla. Eläinrakkauden olen perinyt isältäni, mutta kyyhkyharrastus oli kokonaan meidän oma juttumme, Jayasekara Withanage muistelee.
Vuonna 2018 hän rakensi kyyhkyslakkansa omalle pihalleen Vieremässä. Alkuun lintuja oli viisi, joista yksi, musta Shadow, on yhä mukana. Shadow on selvinnyt haukan hyökkäyksestä ja saavuttanut jo yhdeksän vuoden iän.
– Haukka hajotti lentävän parven ja olin varma, että Shadow ei enää palaa, mutta jouluaattona naapurimme tuli kertomaan mustasta linnusta ikkunansa takana. Se todella oli Shadow, loukkaantunut, mutta hengissä, hän kertoo ja jatkaa nauraen:
– Vain lempilintuni olen nimennyt. Tunnen kyllä jokaisen lintuni näöltä!
Kyyhkysten pitoon liittyy myös velvollisuuksia. Jokaisen kyyhkynkasvattajan tulee rekisteröityä Ruokaviraston hallinnoimaan Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin. Lisäksi ennen lakan perustamista Jayasekara Withanage oli yhteydessä kunnaneläinlääkäriin ja kertoi hänelle tiedot kyyhkyistä sekä niiden ylläpidosta.
Suomessa toimii myös Suomen viestikyyhky -yhdistys, joka kokoaa kotimaisia kyyhkynkasvattajia yhteen. Yhdistys jakaa tietoa harrastuksesta, lintujen hoidosta ja terveydestä sekä neuvoo, miten toimia, jos löytää eksyneen kyyhkyn.
Pahinta harrastuksessa ovat haukat
Nykyään Jayasekara Withanagen kyyhkyslakoissa asustaa noin 50 lintua, useita eri rotuja: kirjekyyhkyjä, pöllökyyhkyjä, kanakyyhkyjä, tipplereitä ja tumbler-kyyhkyjä.
– Kirjekyyhky osaa aina palata kotiin, se ei lennä viestiä toisen luokse. Jos annan kyyhkyni jollekulle mukaan, se löytää takaisin meille kotiin, hän selventää yleistä harhaluuloa.
Jayasekara Withanagen suosikkeihin kuuluvat iranilaiset tumbler-kyyhkyset, jotka tekevät voltteja korkealla taivaalla. Myös pöllökyyhkyjen suuret silmät ja siipikuvioinnit ihastuttavat.
Kyyhkysten kanssa elämä ei kuitenkaan ole aina idyllistä. Suurimmat haasteet aiheuttavat kanahaukat.
– Ne ovat älykkäitä ja oppivat, mistä saa helposti ruokaa. Joskus haukka on istunut pihapuussa odottamassa, että lakan ovet avautuvat. Ja aina tuntuu katoavan juuri parhaat yksilöt, Withanage huokaa.
Turvallisuuden vuoksi hän on rakentanut linnuille ulkohäkin, jossa ne voivat ulkoilla vuoden ympäri. Toisin kuin kanoja, kyyhkyjä saa lennättää myös lintujen muuttoaikana lintuinfluenssasta huolimatta. Pahin aika haukkojen kanssa on marraskuusta huhtikuuhun, jolloin luonnossa on vähemmän saalista. Tällöin kyyhkyset pysyvät visusti ulkotarhauksessaan.
Talo, jonka yllä linnut liitävät
Kyyhkysten kanssa vietetty aika on Jayasekara Withanagelle enemmän kuin harrastus. Vieremän alueella kyyhkysten kujerrus ja siipien suhina ovatkin osa arjen ääniä – ja moni ohikulkijakin on huomannut linnut. Linnut herättävät paljon mielenkiintoa ja alueen ihmiset tietävät talon, jonka yllä linnut kaartelevat.
– En kasvata kyyhkysiä syötäväksi, vaikka moni niin luulee. Jokaisella linnulla on oma persoona, ja niiden puuhailua on hauska seurata. Kyyhkysten parissa mieli rentoutuu, mutta draamaakin löytyy – joskus syrjähyppyjen vuoksi höyhenet pöllyävät oikein kunnolla, hän nauraa.
Teksti ja kuvat: Pauliina Withanage
