Monte-Criston kreivi − intensiteettiä ja rytmitajua
”Ja muistakaa, että kaikki inhimillinen viisaus sisältyy näihin kahteen sanaan: Odota ja toivo”.
Tähän sitaattiin päättyy Ohjaajan (Laura Hurme) Sana, forssalaisen teatterin uusimman esityksen, Monte-Criston kreivin käsiohjelmassa. Siitä alkaa suuri seikkailu 1800-luvun myllertyvässä Euroopassa, yhdessä tuon myllerryksen ytimessä, Ranskassa. Tuoda tuollainen klassikko forssalaisen teatterin palkeille, tuntui ennakkoon jopa uhkarohkealta, mutta tuo rohkeus palkittiin ja runsaasti.
Sain nielaista ennakkoluuloni syvälle teatterimiehen sieluuni ja nautin Forssan Teatterin esityksestä täysin siemauksin. Matka Ronttismäen kallioilta ja linjoilta Ranskan vuorille ja bulevardeille ei sittenkään ole mahdottoman pitkä, jos mittatikkuina ovat ihminen ja kulttuuri. Eino ”Lätsä” Kujalan lätsä vaihtuu kuvainnollisesti baskeriksi ja pumpuenkelit saavat ylleen puvustajien onnistuneen työn tuloksena silkkiä ja samettia puuvillamekkojen sijaan. He kertovat 16 näyttelijän joukolla suuria sekä epä- että inhimillisiä tarinoita yhden suuren tarinan sisällä ja millä sykkeellä ja intensiteetillä.
Nostan omaa baskeriani kunnioituksesta ohjaaja Laura Hurmeelle. Hänen ammattitaitonsa ja näyttämöllinen rytmitajunsa on hämmentävä. Hän on rakentanut vanhan Teatteritalomme ylle, suoraan Pariisista, Riemukaaren, joka aukaisee silmiemme eteen teatterin upottavan syvyyden pohjapintoineen. Näyttelijöitä johtaa loppukumarruksia myöten Jussi Saari, Edmond Dante´s, myöh. kreivi Monte-Cristo vierellään Pirre Bono, Bertuccio, Edmondin palvelija, kertoja, molemmat hillittömällä intensiteetillä.
Voisiko toiseksi pariksi nostaa Sami Koljosen, Fernand Mondego, myöh. kreivi Morrerf ja Emmi Sunqvistin Mercédes Herrera, Edmondin rakastettu, myöh. kreivitär Morcerf, karaktääri-ilmiöitä molemmat.
Voi, mutta pitää vähän jatkaa. Eino Kujala, Geérard de Cillefot, prokluraattori ja hänen toinen vaimonsa Heloise Caderousse, myöh. Heloise de Villefort, Katri Koivula rooleissa pahana ja oikein pahana. Ja vielä yhdet. Alinda Oksanen, Valentine Villefort, Gerardin tytär ja Matias Warnicki, Andrea Cavalcantina. Jälkimmäinen nuori loistava rikollinen, edellinen suloinen nuori nainen. Vielä tarvitaan pankkiirin vaimo, Annika Laitinen, Hermine Danglans, kun tarvitaan joku, joka voitta ja/tai häviää. Loput näyttelijät on koettava paikan päällä elävinä. Tässä näytelmässä paras voittaja on katsoja, joka saa enemmän kuin antaa.
Pertti Munck
